Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Monterrey Castle Willow VH17-024-0002 (kuollut 08/2018)

Lempinimi Wiihu

Rotu, sukupuoli welsh mountain, ori

Väri, säkäkorkeus mustankimo, 116 cm

 

Syntynyt 23.04.2015 Skotlanti, UK

Täyttänyt 8v 29.08.2016

Omistaja Omppu VRL-12675

Tuonut Celtaidd Equestrian Centre

 

Painotus estepainotus

Taso 80cm, He B

ERJ-III 30.11.2017 | 5,5 + 40 + 18 + 7 + 13 = 83,5p.


Luonne

Wiihu on luonteeltaan erittäin selkeästi Ori. Se hirnuu tai huutaa jokaiselle vastaantulevalle tammalle, ruunalle ja orille, jonka lisäksi Wiihu hörisee lähes kaikelle liikkuvalle. Hoitaessa ja taluttaessa poni käyttäytyy kyllä tyynen oloisesti, mutta pitää silloinkin meteliä itsestään varmistaakseen, että kaikki ymmärtävät sen olevan paikalla.

Kuten sanottu, Wiihu on helppo hoitaa ja varustaa, vaikka joskus hoitajan korvia saattaakin vihlaista tai poni tekee lyhyitä pohkeenväistöharjoituksia puomissa ollessaan. Useimmiten Wiihu on helppo saada kiinni laitumelta, ja ne satunnaiset kerrat johtuvat puhtaasti siitä, että orille tulee tarve paimentaa laumaansa. Töiden tekemistä se ei nimittäin koskaan välttele, vaan tulee hyvillä mielin ratsastajan mukaan.

Meillä noustaan satulaan puiselta kaksitasoiselta rakennelmalta, ja toisin kuin useilla poneilla, ei Wiihun kanssa tarvitse venkslata sen kanssa. Ori osaa pysähtyä hyvin rampin viereen eikä lähde omia aikojaan eteenpäin tai käänny sivuttain. Kun ratsastaja on selässä, saattaa Wiihu kokeilla liikkeellelähtöä, mutta poni pysähtyy heti pyydettäessä ja malttaa sitten odottaa erillistä eteenpäinvievää apua. Ratsastaessa Wiihu on samanlainen, se saattaa keksiä omia juttujaan mutta keskittyy taas hommiin kun vain pyydetään. Maastossa ori on aivan mahtava ratsu, vaikka tepasteleekin oikein kiihtyessään.

Vaikka poni estepainotteinen onkin, on se kilpaillut myös koulua jossa se on oikein näyttävä ilmestys. Wiihu kulkee lähes automaattisesti peräänannossa, sillä se on sille helppoa sekä rakenteellisesti että lihaksistoltaan. Orilla on myös sopivasti eteenpäinpyrkimystä, ja kun tämä sekä edellä mainitut piirteet yhdistetään osaavaan kuskiin näyttää meno erittäin hyvältä.

Esteillä orin meno näyttää hallitulta, vaikka poni menisikin kovaa vauhtia. Sen laukka on nimittäin hyvin maatavoittava. Wiihun hypyt ovat sulavia eikä se juuri tiputtele puomeja, kunhan ratsastaja vain tekee hyvät tiet ja ratsastaa huolellisesti.


Sukutaulu

 i. Anyon Pen-Twyn
 e. Celad-Dyn Wynrhian
 ii. Tyrno'r Stealey
 ie. Llansamlet Deirdre
 ei. Prencry Cerys
 ee. Celad-Dyn Wynfred
 iii. Tuntematon
 iie. Tuntematon
 iei. Tuntematon
 iee. Tuntematon
 eii. Tuntematon
 eie. Tuntematon
 eei. Tuntematon
 eee. Tuntematon

Wiihun isä Anyon Pen-Twyn, kotonaan Ace ja näin suomalaisittain Ässä, oli melko tavallinen, hömelö, 118-senttinen kimo mounttiori, joka oli sattunut saamaan hyvät kortit elämää varten. Ässän isä oli mailla ja mannuilla menestynyt muhku jalostusponi, emä hieman huonomman rakenteen omaava tamma. Isänsä vuoksi myös Ässää kohdeltiin jumalasta seuraavana. Eikä siinä mitään, kyllähän myös Anyon Pen-Twynin nimi pääsi kuninkaallisen welsh-shown papereihin, mutta muutaman isomman voiton jälkeen ori siirtyi kokonaan jalostukseen ennen kuin se ehtisi pilata mainettaan mahdollisten häviöiden sattuessa. Vaikutusalueellaan Skotlannissa Ässän jälkeläisiä oleilee siellä sun täällä välillä näyttelyissä käyden samalla, kun isäori lihottaa vatsanympärystään kotitallin laitumella. Satunnaisesti omistajaperheen lapset ovat harrastaneet Ässän kanssa lähimetsässä risukasalaukkaa ja korkeushyppyä, mutta sen enempää Ässällä ei ratsupuolen saavutuksia ole. Sen kuitenkin olen kuullut, että metrin kokoisen esteen se on joskus ylittänyt.

Wiihun isänisä Tyrno'r Stealey asui pienessä siittolassa, jossa se eleli pihatossa muutaman mounttitamman kanssa. Ted oli kimo, 121 senttimetriä korkea, ja rakenteeltaan melko jykevä. Vapaalla heinällä ollessaan tuo jykevyys oikein korostui, ja päinvastoin kuin joillan muilla oreilla omistajat joutuivat melkeinpä laihduttamaan sitä ennen näyttelykauden alkua. Tuomarit tuntuivat kuitenkin pitävän muhkusta orista, ja se keräsi paljon menestystä näyttelyistä. Jälkeläisiä sille kertyi vähemmän kuin voisi odottaa, omistaja ei nimittäin ollut kovin halukas erottamaan oria laumastaan saati ottamaan vieraita tammoja rikkomaan lauman arvojärjestyksen. Hyvä puoli tässä oli kuitenkin se, että omistaja sai vapaasti pitää omat tammansa orin laumassa ympäri vuoden, sillä varsojen kohtaloa ei tarvinnut miettiä kun kaikille löytyi aina erinomainen koti.

Wiihun isänemä Llansamlet Deirdre oli yksi Wiihun isän omistajan tammoista. Deirdre oli väriltään musta, ja säkäkorkeutta sillä oli noin 118 senttimetriä. Tamma kävi muutamissa näyttelyissä ja sai ihan hyvät arvostelut, pääasiassa se toimi kuitenkin omistajansa valjakkoponina yhden laumakaverinsa kanssa. Luonne sillä oli hyvä, ja tamma sai useita jälkeläistä joista osasta tuli näyttelyponeja, osa menestyi ratsastuskilpailuissa ja osa eleli rentoa jalostusponin elämää.

Wiihun emä Celad-Dyn Wynrhian, tutummin Vanamo, oli 111 senttimetriä korkea kimo, jonka omisti eräs nuori tyttö. Poni asui yksityisenä ratsastuskoululla, ja siellä Vanamon omistaja opetteli ratsastuksen alkeita. Kun pari ei vielä ollut valmis isompiin kisoihin, kävi Vanamo useissa näyttelyissä ja sai jonkin verran ruusukkeitakin. Näyttelyissä käytiin kuitenkin vain kokemuksen vuoksi, sillä siellä pärjääminen ei ollut omistajille tärkeää. Myöhemmin Vanamo ratsastajineen niitti paljon menestystä kisaradoilla, tunsihan pari toisensa niin hyvin. Kun tyttö oli liian pitkä ratsastamaan ponillaan, perhe osti valjakkokärryt ja nyt Vanamo toimii valjakkoponina ja esittää omistajansa kanssa silloin tällöin maastakäsittelyä erilaisissa tapahtumissa. Vanamolla teetettiin myös muutama varsa, joista Wiihu on yksi.

Wiihun emänisä Prencry Cerys oli ratsastuskoulun poni, siis sen puitteissa mitä ori voi ratsastuskoulussa olla. Tämä welsh mountainiksi melkein ylikorkea, 121,9 senttinen kimo oli aivan upea käyttöponi, joka ratsastaessa käyttäytyi kuin unelma ja oli hoidettaesakin herrasmies, vaikka tammoista se toki otti vähän kierroksia. Orin käsittelijämäärä pyrittiin aina pitämään minimissä, ja usein sitä hoitikin sama tallilainen viisikin vuotta putkeen niittäen sen kanssa menestystä koulu- ja esteradoilla jopa kansallisella tasolla. Cerys ei ollut mikään rakennekukkanen, mutta se ei estänyt sitä olemasta tarpeeksi komea jalostusluvan saadakseen ja Cerysillä on useita jälkeläisiä, joista hyvän emätamman omaavat pärjäsivät ratsastuskilpailuiden lisäksi myös näyttelyissä.

Wiihun emänemä Celad-Dyn Wynfred asui samalla ratsastuskoululla kuin Wiihun emä ja emänisä, ja oli ratsastuskoulun oma kasvatti. Se oli oikea luottoponi, kaunis sukkajalkainen ruunikko läsipää, ja säkäkorkeudeltaan vain 108 senttimetriä. Wynfred osasi hoidettaessa olla hieman äksy, johtuen ehkä siitä, etteivät pienet tallilaiset aina malttaneet pysyä sen luota poissa, vaikka heitä pyrittiin neuvomaan antamaan tammalle omaa rauhaa. Wynfred sai monta varsaa, jotka se kasvatti useamman muun tamman ja varsan seurassa laitumella hieman kauempana ratsastuskoulusta, eikä siis yksikään tamman jälkeläisistä kopioinut emänsä negatiivista suhtautumista lapsiin. Vanhempien ihmisten kanssahan tamma oli todella mukava, ja yhden nuoremmankin hoitajan voitettua sen luottamuksen pääsi poni kiertämään koulukisoja menestyenkin.

Jälkeläiset

01.03.2017 | rtpäiskm ori | KW Caius | e. Llawr Lynnette

03.03.2017 | mkm ori | KW Wilmer | e. Tylwyth Teg

07.03.2017 | m ori | Ridder Leopold KS | e. Annabella

05.08.2017 | km ori | KW Winslow | e. Llawr Lynnette

24.08.2018 | vkk tamma | Mymble's Diamond | e. Pickpocket's Trinity


Hoitopäiväkirja

08.08.2017 Päiväkirjamerkintä

”Ollaanko me jo kohta perillä?” veljenlikkani mankui takapenkillä kärsimättömänä. Olin mennyt vahingossa ohimennen mainitsemaan, että lähden vierailemaan welshtallilla ja pikkulintujen laulun kantautuessa pikkuisen ponitytön korviin ei minulle jäänyt enää muuta vaihtoehtoa kuin napata likka mukaan.
”Ihan kohta, ei oo enää pitkä matka”, totesin Kielo-nimiselle tytölle joka silmät tuikkien odotti jo näkevänsä valkoisia satuponeja joita myös kimoiksi welsheiksi joissain piireissä nimitetään. Ensimmäiset opasteet jo näkyivätkin edessä päin ja pian käännyimme pienemmälle hiekkatielle joka johti tallin pihaan. Takapenkiltä alkoi kuulua innokkaita huokauksia ja juuri niitä 7v ponitytön ”TUOLLA ON PONI!!” huutoja.

Kertasin Kielon kanssa vielä pikaisesti pelisäännöt. Ponien koskemiseen pyydetään lupa, ei riehuta eikä intoilla liikaa ja muistutin myös että unohtaisi sokeripalat jotka hän oli yrittänyt salakuljettaa huomaamattani mukaan. Yritys oli kuitenkin epäonnistunut, sillä sokerinmuruset takapenkillä paljastivat likan aikeet varsin nopeasti. En kuitenkaan kerinnyt sen enempää asiasta huomauttamaan kun tallin omistajatar jo käveli tervehtimään meitä. Vastasin tervehdykseen hymyssä suin ja esittelin samalla veljenlikkanikin tuolle ystävälliselle naiselle. Kielo heti innoissaan totesi, että pääseekö hän ratsastamaan ja nainen totesikin nauran, että eiköhän sellainenkin järjesty.

Jonkin aikaa kierreltyämme paikkoja nainen ehdotti, että lähdettäisiin katsomaan Kielolle sopivaa ratsua. Nainen itse ehdottikin tallissa olevaa rauhalliselta vaikuttavaa voikkoa tammaa, mutta meidän neiti olikin jo iskenyt silmänsä kimoon welshoriin. Omistaja yritti varovaisesti ehdotella, että kyseinen poni ei välttämättä ole se kaikista helpoin, mutta ei meidän Kielo moisesta välittänyt. Niin on kyllä tyttö veljeensä tullut. Joten ei kun varusteita hakemaan Wiihu nimiselle orille joka vei Kielon sydämen täysin. Omppu meni Kielon mukaan karsinaan ja muutamaan otteeseen ori kokeilikin temppujaan, mutta yhdessä tuumin kaksikko laittoi poniorin ruotuun ja saivat sen harjattua sekä varustettua. Kielon silmät tuikkivat tuhannen tähden lailla kun hän sai kunnian taluttaa ratsunsa pienelle kentälle. Kaikkien onneksi Wiihu ilmeisesti tajusi käyttäytyä pikkutytön seurassa oikein nätisti ja jopa orin omistaja hieman hämmästyi otuksen vieraskoreutta.

- Eenu

 

08.08.2017 Päiväkirjamerkintä

Kentälle päästyämme autoin Kielon kimon welshorin selkään. Wiihu seisoi nätisti paikoillaan ja kertasin vielä Kielon kanssa peruasiat vaikka toki tyttö oli omalla tallillani jo pyörinyt pienestä likasta asti ja tunneillakin vuoden verran käynyt, joten eiköhän hän osaisi homman. Tyttö lähti ensin kiertämään kenttää ihan vain rennossa käynnissä. Wiihu käveli nätisti ja Kielo hymyilikin ylpeänä komean satuponinsa selässä. Muutaman kierroksen jälkeen Kielo nosti rauhallisen ravin ja Wiihu totteli pientä ratsastajaansa varsin näppärästi. Hymy tytön huulilla alkoikin pikkuhiljaa jo venyä korviin asti ja ystävällisen Ompun kehut saivat likan lähes punastumaan. Naisen luvalla Kielo sai myöskin kokeilla laukkaamista ja Wiihu kyseisestä ideasta vasta innostuikin. Napakkana tyttönä Kielo kuitenkin hillitsi varsin taitavasti jo orin menohaluja eikä meno yltynyt vaaralliseksi vaikka täti kentän laidalla sitä ehkä hieman pelkäsikin. Pikkuhiljaa aloin varovaisesti ehdottelemaan tytölle, että meidän pitäisi varmaan alkaa kohta jo lopettelemaan että keretään kotiin ajoissa. Muutaman laukkaympyrän jälkeen Kielo vielä halasi Wiihua pitkään jonka jälkeen kipusi alas ponin selästä ja lähti taluttamaan sitä tallia kohti. Omppu auttoi Wiihun varusteiden riisumisessa ja tytön halattua ihanaa satuponiansa viimeisen kerran lähdimme kävelemään kohti autoa. Lupasin Kielolle, että hän pääsisi vielä uudestaankin katsomaan oria joku päivä ja tämä helpotti hieman pienen ponitytön haikeaa mieltä jolloin kotiia kohti lähdettiin hymyssä suin!

- Eenu


Tämä on virtuaalihevonen. Kaikki sivujen materiaali on mielikuvituksen tuotetta, eikä kuvien poni liity sivulla oleviin tietoihin.

Tämä on virtuaalitalli. This is a SIM-game stable. Kaikki toiminta on mielikuvituksen tuotetta eivätkä kuvien ponit liity sivuilla esitettyihin tietoihin.

©2019 Coedwig Welsh - suntuubi.com